Viime kesästä saakka olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti ollut virtuaalihevosmaailman koukeroissa mukana, ja vasta viime kuukausien aikana olen päässyt asioihin kunnolla kiinni. En ihan totta osannut kuvitellakaan, miten viihdyttävää seuraa virtuaalimaailma oikeasti onkaan kaikilla tasoilla.
Ajankohtaisin ja huomiota herättävin aikana viime kuukausien aikana on ollut VRL:n muutokset. Selailemalla esimerkiksi Hevostalli.netin foorumia pääsee asioihin nopeasti käsiksi, mutta aluksi itse onnistuin ohittamaan tämän kaiken draaman lähinnä olankohtautuksella ja yksinkertaisesti jättämällä lukematta kaiken VRL:ää koskevan tekstin. Mutta, kuten suuret puheenaiheet yleensä - ne leviävät. Useimmiten käsiin.
Kun lähes poikkeuksetta jokainen virtuaalihevosaiheinen blogi kirjoittaa samasta aiheesta, on asian yksinkertaisesti oltava niin suuri että minunkin on kiinnostuttava aiheesta. Ja mistä onkaan kyse? Ihmisyyden perimmäisestä ongelmasta: tyytymättömyydestä. Ihminen ei ikinä, koskaan, milloinkaan ole tyytyväinen. Asioista valitetaan siihen pisteeseen asti, että niihin puututaan ja asioita korvataan, kunnes hetken kuluttua keksitään taas uutta valitettavaa.
Virtuaalimaailma on kuin viihdyttävä saippuaooppera: koko maailma pienoiskoossa. Täällä tapellaan, nauretaan, puukotetaan selkään, onnitellaan kaveria onnistumisesta, ollaan kateellisia kaverin onnistumisesta... Ehkä meidän pitää vain kulkea valtavirran mukana, ja puuttua niihin typeriin puuttuviin asioihin. Hetken kuluttua keksitään uusi valitusaihe ja vanha painuu unholaan - aina siihen asti, kunnes kaivetaan se vanha uutinen esille ja mietitään miksei siihen puututtu tarpeeksi ajoissa. Draamaa kerrakseen - mutta se nyt vain kuuluu elämään. Ei sen tarvitse olla haudanvakavaa.
